9.1.2015

It’s reached the point in the night where I need to decide whether I’m gonna fall asleep or watch the sunrise


Koulut jatkuvat, mutta toistaiseksi en ole siellä käynyt. Olen juossut transpolilla ja psyk.polilla, ja sen jälkeen henkinen tukeni sairastui enkä minä nyt yksin voisi mennä. Älä edes ehdota. 

En kokisi muuten lintsaustani mitenkään pahana, mutta tuntuu että koko muu maailma painostaa minua olemaan kunnon kansalainen. Paska homma. Lisäksi on tietty se pieni probleema, että mitä kauemmin pysyn poissa oppilaitokseltani, sitä vaikeammaksi sinne palaaminen tulee. Onneksi on kaveri mukana, muuten olisin tiputtautunut tästäkin mahdollisuudesta pois aikoja sitten.

Transpoli on varsin jännä juttu. Samalla rakastan sitä mahdollisuutta paremmasta tulevaisuudesta minkä se tarjoaa, samalla vihaan koko systeemiä sen hankaluuden, epäeettisyyden ja kusipäisyyden takia. Lääkärini on jokseenkin pelottava mies, kun taas psykologini on herttainen ja tajuaa mistä puhun. Selitin tomerasti, että vaikka tykkäänkin pitää kynteni pitkinä ja käyttää meikkiäkin silloin tällöin voin silti olla mies, ja on perseestä kuinka yhteiskunta ajattelee minut heti naisena jos en esiinny maskuliinisuuden stereotyyppisenä keulakuvana koko ajan. Ja hän ymmärsi. Se oli mukavaa.

4 kommenttia :

  1. What amazing pictures! I love the eerie feeling of the trees covered with snow! <3

    unknownprettylies.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. beautiful photos. full of dark nostalgia.

    http://dead-moth.blogspot.com/

    VastaaPoista