16.11.2015

I've been drowning in a sea of trying to please you


Käväistiin ruotsissa Äitini, Siskon ja Madon kanssa viime kuussa. (Olihan se viime kuussa? Ajantaju ei ole vahvin ominaisuuteni.) Olisi mulla sieltä itse Tukholmastakin kuvia, mutta koska näitä oli a) helpompaa ja b) hauskempaa muokata, saatte (toistaiseksi) tyytyä tähän. Laivan kannella siis hilluin helvetinmoisessa tuulessa yrittäen saada siedettäviä kuvia nätistä taivaasta, mutta valitettavasti epäonnistuin tavoitteessani. Minähän siis yritin vielä saada siitä itse kuusta selkeitä kuvia, mutta enhän minä pystynyt kun sormet jäätyivät irti eikä asetusten säädöstäkään meinannut tulla mitään. Jalustaakin olisin kipeästi tarvinnut t. tärisevä vanhus. No mut, kyllä nääkin menee vaikka alkuperäiseen verrattuna ovatkin vähän surkeita! 

Ja nyt itselleni ominaiseen tapaan hyppään taas aivan toiseen aiheeseen: Minä, epäonnistunut ihminen. Ei vaan, sähköpostiviestien vaikeuteen. Siis normaalille ihmiselle nekin ovat varmaan helppo ja yksinkertainen juttu, mutta mulle niiden lähettäminen (tai edes lukeminen) on melkein ylitsepääsemättömän haastavaa. Olen viime päivinä kommunikoinut sähköpostin kautta tatuointiartistini kanssa, enkä kyllä yhtään odottanut tätä stressin määrää! Mullehan tulee normaalisti viestejä pelkästään fanfiction-sivuilta joissa ilmoitetaan tarinan x päivittyneen ja tästä pääset lukemaan fiktiivisistä hahmoista kärsimässä ollos hyvä. No on siellä ehkä muutakin, mutta siis ei mitään sellaista joka vaatisi minkäänasteista kanssakäyntiä. 
Luulin naiivisti vielä kykeneväni sähköpostiviestien lähettämiseen. En muuten kykene. Ainakaan ilman että joku pitelee mua kädestä vieressä ja hokee mulle että se viesti on ihan ok ja lähetä se nyt vaan poika! Huhhu. 
Nytkin mulla on viereisessä välilehdessä auki mun s-posti, ihan vain odottamassa että saisin vahvistettua ajan tatuointini viimeistelyyn. (Siitä lähti vähän turhan paljon mustetta parantumisen aikana, joten lupasivat ilmaiseksi parannella sitä. Kelpaa köyhälle.) Auttakaa, ei ole enää normaalia! Sosiaalisten tilanteiden pelko on ehkä vittumaisin asia jonka tiedän, siis en kykene sanomaan mitä tässä edes oikeasti pelkään. Toiseksi vittumaisinta on kun lääkäri ei usko etten oikeasti tiedä mitä pelkään, kunhan pelkään. Täysin irrationaalista paskaa tämäkin. Agh.

Tuohon sivupalkissa olevaan kyselyyn saa muuten yhä vastata! Kyllä musta tuntuu että päädyn ainakin kokeilemaan kaksikielisyyttä, mutta kerätään nyt mielipiteitä kuitenkin. 

Ensi kertaan!

7.11.2015

i will deny you for years / then i'll make you raise me from the dead / and if i said that i would live for you for nothing in return / well i'm sorry Mr. Gullible, but lying's all i've learned


Katoppa perkele, vihdoin jotain muuta kuin mun naamaa!! Tai siis piti sekin sinne ovelasti väliin sujauttaa, mut sekin oli vaan ton fiinin asun takia! Valitettavasti en saanut fancyperseilyasuani kunnolla ikuistettua, mutta itse tykkäsin kovin. Mun blogi on oikeasti tehty taivaskuvista, mun naamasta ja valituksesta. Laatukamaa siis.

Eipä tässä, halloween oli ja meni ja seuraavaksi onkin sitten joulu??? Hyi kamala. Mut alan valittamaan siitä enemmän sitten kuukauden päästä, nyt ei kestä. Aivot hajoo.

Olen käynyt siellä ryhmässä ja siinäpä mun elämän sisältö. En edes polilla enää ramppaa viikottain koska aikuispuoli kovasti luulee että mun pää kestää useamman kuukauden tauon. Ok. Kiva miettiä kuinka mun mielenterveyttä oikeasti hoidettiin viimeksi nuorisopuolella ja aikuispuolella ollaan kyvyttömiä paskoja, enkä enää ikinä pääse nuorisopuolelle takaisin koska olen Vanha. No mut, kirjoitan itsemurhakirjeeseeni lämpimät kiitokset Suomen mielenterveyspalvelujen toiminnalle sit. Ei vaan.

Siis mähän olin odottanut aikuispuolta kauhulla sillä olin kuullut juurikin siitä kuinka harvoin niitä tapaamisia on, mutta en oikeasti odottanut totaalista hylkäämistä lmao. Olen oikeasti vähän ylidramaattinen, kyllä ne kai joskus ajatteli alkaa auttamaan mua. Mulla on käynti lähitulevaisuudessa hoitajan kanssa, mutta se on ennemminkin sellainen kontrolli siinä välissä jotta ne tietää missä menen tässä odottaessani aikaa psykologille sit joskus vuoden sisällä toivottavasti..... Eipä tätäkään tosin ensin pitänyt olla, siellä asuntopalaverissa huomasivat että en ehkä ihan handlaakaan elämää joten varattiin tää aika tähän väliin. Mullahan siis on transpolillakin aikoja enemmän, joka on kyllä jo aika saavutus. Hah. Paskalaitos sekin.

(Tuo ylhäällä mainittu ryhmähän on muuten oikeasti joku Vantaan kaupungin hanke jossa kerätään tietoja nuorten mielenterveyspalveluista ja niiden toimivuudesta vissiin. Musta tuntuu että olen kenties joku paskin testikappale ikinä, sillä mun kaikki mielipiteet on aina kovin Jyrkkiä Ja Negatiivisia. Ei sillä että haluaisin niiden olevan, mutta mä ja apu emme ilmeisesti tule kauhean hyvin toimeen. Tässä ~5 vuoden aikana huomattua.)

Ps. Olen miettinyt tässä ehkä vuoden ajan että voisin koittaa kirjoittaa silloin tällöin myös englanniksi tänne?? Siis "pääkieli" olisi yhä suomi, mutta voisin liittää postauksiini jotain pientä & kämäistä käännöstä ehkä. Häipyisivätkö kaikki lukijani, vai kannattaisiko yrittää? Lisäsin kyselyn tuonne vasemmalle ja arvostaisin kovasti jos viitsisitte vastata! Kiitos!