27.7.2014

In a dream I was a werewolf, my soul was filled with crystal light


 Enkö minä juuri kirinyt postaustahtini kiinni ehkä kuukausi sitten? Ja nyt olen taas pahasti jäljessä. Minut lienee kirottu, ainahan tässä käy näin. Tässäpä kuitenkin ostokseni tuosta hurjasta saksanmaasta! Materiaonnellisena ihmisenä oli tietysti kovin tyydyttävä reissu. Toisaalta, pihikin olen, joka tietty aiheutti pientä mielipahaa sisälläni. Mutta kyllä oli sen arvoista!

Voisipa tähän loppuun heittää vähän tilannepäivitystä elämästä, ettei näin tyngäksi tämä tekstiosuus jäisi. 
Sain vihdoin ajan transpolille, se onkin sitten syyskuussa. Hyvähän tämä on, että pääsen vihdoin alkamaan elämän mittaisen projektin. Kaiken sähläyksen jälkeen. Lisäksi minulla on aika ravitsemusterapeutille parin viikon kuluttua. Sinänsä en tiedä mitä siitä pitäisi olla mieltä, mutta eipä se kai kamalan negatiivinen kokemus tule olemaan? Tietysti se voi sitäkin olla, mutta kun minulla ei ole mitään syömishäiriötä tms. niin en usko perusfiiliksen olevan ahdistava. Ainakaan ahdistavampi kuin yleensä. 

Polilla olen käynyt sijaisen luona, oma hoitajanihan on tällä hetkellä kesälomalla. Tosin sijainenkin jäi kesälomalle, joten roikun tässä taas pari viikkoa ilman hoitokontaktia. Polin kautta koitettiin säätää taas minun opiskeluani, josko pääsisin sinne kouluun, mutta henkilö joka lupasi minulle tekstata informaatiota ei sitten ikinä tekstannut, joten pitää tämäkin selvitellä sitten itse. Tai siis laittaa isä selvittämään, sen verran pelkään puhelimessa puhumista etten tätäkään pysty itse hoitamaan. Uusavuton on hyvä olla..... Kouluunhan toki hinkuisin sinänsä kovasti, mutta kuitenkin kammoan ajatusta jo etukäteen. Saa sit taas nähdä pääsenkö edes kouluun, ja jos pääsen niin lähteekö siellä käyminen sujumaan. Jos en pääse/jos pääsen mutta en pysty käymään pitää taas alkaa katsomaan mitä tekisi, koska minähän en toista vuotta kotona makoile. Siinä vaiheessa jos en mitään saa hommattua niin lienee aika vain suosiolla joko karata asumaan ojassa tai vaihtoehtoisesti poistaa itsensä kokonaan, ei tätä enää toista vuotta jaksa. Helvetti. Eletään toivossa ja sitä rataa. 

Nyt voisi mennä "nukkumaan". (=Pyörimään hereillä seuraavat neljä tuntia, jonka jälkeen nukkumista erittäin katkonaisesti yhteensä ehkä viisi tuntia. Uniongelmat siis palanneet. Vittu kun en lääkkeitäkään saa, kaikki on jo testattu eikä mikään toimi tai aiheuttaa sivuvaikutuksia, eikä minulle kunnon unilääkkeitä määrätä etten addiktoituisi ja alkaisi elämään huumeluolassa seitsemän narkkari-ystäväni kanssa.)