6.7.2016

In a half hour i'll be fine, the next 29 minutes are gonna flow like concrete

Kuvat täysin aiheeseen liittymättömiä (paitsi kaksi alinta, minä tänään ja näkymä meikäläisen parvekkeelta) napattuna instagramista (@irtoraaja) jotta saisin tähän edes jotain kuvallista täytettä, läppärillä kun on vain vanhoja kuvia. 

Mulla oli pitkästä aikaa inspiraatiota kirjoittaa. Valitettavasti kone ei ollut sillä hetkellä auki ja se inspiraatio (=ahdistus) kerkesi jo laantua enkä nyt taas tiedä mitä helvettiä koitan selittää. Selitetään silti.

Viimeisestä postauksesta on jo tuhottoman pitkä aika ja tässä on kerennyt tapahtua paljon kaikenlaista. Hain tosiaan sitä tuettua asuntoa, ja sellainen mulle tarjottiinkin. Kaksi kertaa. Ensimmäisen hylkäsin huonon sijainnin takia mutta toisen hyväksyin. Nyt mulla olis niinkuin asunto. Tätä tekstiä en tosin kirjoita fiinisti ekasta omasta kodistani, vaan istun vanhassa huoneessani vanhempien luona patjan päällä, laginen läppäri sylissä. Niin ja pääsin myös kouluun. ykköshakutoiveeseeni, jes. Se olis sit alkamassa elokuussa, väliinputoajaelämä jää siis silloin taakseni!

Melkein kaikki kamani, mukaanlukien sänky, ovat uudessa asunnossani, mutta itse en vielä ahdistukseltani halunnut yöpyä siellä. Sain avaimet jo perjantaina mutta pyörin yhä vanhempien nurkissa. Asunnon saadessani olin innoissani tulevasta muutosta, mutta kun se oli oikeasti tapahtumassa ahdistuin ja aloin pitkittelemään asioita. Minähän joutuisin olemaan ihan yksin, vastuussa omasta eloonjäämisestäni. Ei vahvin lajini. En edes tiedä mikä siinä ahdistaa, mutta huono olo on silti. Aina välillä se laantuu ja ajattelen että siitä tulee ihan kivaa, kunnes se taas iskee täysillä. 

Ehkä tyhmintä tässä on että aina ahdistuksen ollessa pahimmillaan alan murehtimaan asunnon hajua. Kai se on joku pesuaine tai edellisten asukkaiden ominaistuoksu, mutta paha se on silti. En halua asua sen hajuisessa kämpässä. Haluan että kotini haisee minulta. (Ei sillä, eipä sekään mikään kukkaistuoksu ole, mutta tuttu ja turvallinen). Tämä on oikeasti ehkä suurin ahdistuksen aiheuttaja. Outo haju. Vittu että ottaa päähän olla näin vaikee. 

Huomenna varmaan pakotan itseni jäämään sinne yöksi. Joskus on pakko. Kaupassakin pitäisi käydä. Saatana.

(Mä en muuten tiedä miksi mun sivupalkissa oleva instagram-widget näyttää random aasialaisia naisia ja kynsitaidetta, mutten kyllä nyt jaksa sitä korjatakaan. Leikitään sit et siinä on minä.)