13.4.2015

You know it's coming all our ways, So dig your dirt and make your grave


Haluaisin tuhota kaikki ihmissuhteeni ja itseni. 
Ärsyttää kuinka kausittaista, mutta silti arvaamatonta hulluuteni on. 
Tässä ojassa ollaan rämmitty jo lähemmäs kymmenen vuotta. Olisi kiva jos joku voisi kertoa, pääsenkö täältä ikinä ylös. 

Miksi ihmiset kokevat oikeudekseen kertoa minulle mikä epäonnistunut laiska paska olen. Tiedän sen ihan hyvin itsekin. Miksi mielenterveysongelmani ovat vain "tekosyy". Miksi kukaan kokee oikeudekseen kertoa ettei minusta tule ikinä mitään ellen ylitä mukavuusrajojani, vaikka todellisuudessa ei tiedetä kuinka saatanan vaikeaa huoneestani poistuminen minulle on. Jokapäiväinen sängystä nouseminen on itseni ylittämistä, puhumattakaan siitä jos saan vaatteet päälleni. 

Terapeuttini kutsui isääni pyhimykseksi koska hän jaksaa minua. Kyseessä on kuitenkin ammattilainen, jonka pitäisi tietää että esimerkiksi masennuksessa on usein oireena se että tuntee itsensä turhaksi ja taakaksi, joten tää oli taas selvästi nerokaasti sanottu. 

Terapeuttini myös luulee, että isäni tekee kaiken puolestani. Jos olen tehnyt jotain, hänellä on aina automaattinen oletus että oikeasti isäni teki kyseisen asian puolestani. Nytkin olen hakemassa pariin kouluun, ja hän on koko ajan puhunut hakuprosessista kuin isäni hoitaisi kaiken. Siis isänihän ei muuten edes tiedä mihin olen hakemassa, eikä osaa käyttää tietokonetta sen vertaa että löytäisi koulujen sivut, mistään hakukaavakkeista tai ennakkotehtävistä puhumattakaan...... 

En ole uusavuton, olen sairas. Olisi kiva, jos edes joku muistaisi sen.


Olen selvästi palannut blogini alkulähteille angstisen avautumiseni kanssa. Maailman tasapaino on taas saavutettu.

1.4.2015

International Transgender Day of Visibility


 Queer & Proud ja silleen. Teknisesti ottaen tätä päivää on jäljellä enää pari minuuttia, ja kun saan tämän julkaistua ollaankin jo aprillipäivän puolella. Hups.

Ajattelin että pakkohan tänään on julkaista edes pari selfietä. Pitäähän minunkin näkyä. Valitettavasti naamani on täysi katastrofi, joten käytetään nyt sitten näitä vähän vanhempia kuvia. Ei näidenkään otosta liene kovin kauan aikaa.

Anyway. Olemme täällä, olemme tärkeitä ja kauniita ja ansaitsemme samat oikeudet kuin cis-ihmisetkin. Ei tästä pitäisi joutua tappelemaan.

Hyvää kansainvälistä transihmisten näkyvyyspäivää kaikille!
Vaikka teknisesti ottaen ollaankin jo kuusi minuuttia aprillipäivän puolella.