13.2.2015

DANCE FUCKER DANCE


Miten musta tuntuu että olisin julkaissut täällä jo osan näistä kuvista......Kovasti koitin käydä blogiani läpi, mutta ei näitä vielä täältä löydy! Samantapaisia kyllä, mutta ei täysin samoja kuvia. 

Mähän aina tosi fiinisti ja hienon bloggaajan tavoin tallennan muokatut kuvat kauniilla nimillä, kuten nämä esim ovat "aaaaaaaaa", ja silleen hienolla tekniikalla että ensimmäinen kuva on a, toinen aa, kolmas aaa ja tällä jatkuu niin kauan kun kuvia on. 
Yritän usein myös tallentaa ne niin, että tietyn postauksen kuvat ovat vaikka kirjaimella o, ja toisen postauksen kuvat kirjaimella ö. Nyt en tosin jaksanut säätää, joten kaikki kuvat ovat olleet juurikin a:lla tallennettuja. 
Viimeiset neljä postausta ovat menneet tällä a-erällä, joten kuvia postaukseen valitessa on sitten kivasti ylimääräistä säätöä kun mietit mitkä kaikki oletkaan julkaissut ja mitkä sopisivat kivasti yhteen. Saikohan kukaan mun pointista kiinni, tää lauseenmuodostus oli aika hirviö ja itken ehkä vähän.... Mutta siis: Älkää olko laiskoja lapset, menee turhan vaikeaksi pidemmällä tähtäimellä!

Onnea muuten kaikille abeille ja wanhoille, mä olen ehkä vähän katkera koska mun originaalien pläänejen avulla olisin itsekin onnellinen toista vuotta lukiossa käyvä, jolla olis tietty kavereita joiden kanssa mentäisiin jatkoille, ja kuka tietää, ehkä olisin jopa itse tanssinut! (oletettavasti en, mutta leikin joskus idealla päässäni.) 

Todellisuus vähän lyö turpaan taas ikävästi, mä en ole edennyt oikeastaan mihinkään yläasteen aloittamisen jälkeen. Lukioon en päässyt, ja akku-luokan jätin nopeasti kesken. Sitten jouduttiinkin osastolle joka vain pahensi asioita. Pidin välivuoden koulusta. Kokeilin kipinän tukiryhmää (en hitto muista sen oikeaa nimeä kuollaksenikaan....) itse asiassa parikin kertaa, mutta ei sekään sujunut. Hain järvenpäähän validiaan, mutta en päässyt sisään. (lisää katkeruutta, hei c'mon olin _ensimmäisellä_ varasijalla!!1). Hain ammattistartille ihan vain kaverin mieliksi, mutten uskaltanutkaan ensimmäisenä päivänä mennä sisään ja jäin itkemään autoon. Parin kuukauden kuluttua siitä sovittiin melko spontaanisti koulun kanssa että voin yrittää uudestaan, ja sinne sitten jäin. En kyllä sielläkään mitenkään aktiivisesti käy, olen enemmän kotona kuin koulussa. Oikeastihan tämä kaikki on pitkälti omaa syytäni, mutta mä aion tässä välissä oikeasti vetää sen mielenterveysongelma-kortin esiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko on helvetin rajoittava tila. Samoin masennus. Eikä jatkuva ahdistus ole oikeasti hauskaa. En minä huvikseni lintsaa. 


Kohta olisi taas yhteishaku, ja pian sen jälkeen haku erikoisammattiopistoihin. Yrittänen hakea ainakin luoviin ja validiaan, voisin myös repäistä ja yrittää hakea "normaalien" ihmisten kouluun erikoisammattiopistojen lisäksi. Hui, ihan hurjaksi menee! Uskoisin, että motivaatiotakin alkaisi löytymään enemmän jos pääsisin opiskelemaan audiovisuaaliselle linjalle. Se vaikuttaa melko mun jutulta, ja vaikka se ei olekaan välttämättä sellaista mitä oikeasti haluaisin tehdä elämässä, antaa se valmiuksia kouluttautua kenties sellaiselle alalle. Mähän olen vakaasti päättänyt että tulen toimimaan elokuvien parissa. Kyllä tästä kuopasta vielä noustaan ja muuta positivista lässytystä tähän väliin.

Jos totta puhutaan en oikeasti edes ole kamalan stressaantunut paskasta koulumenestyksestäni enää. En kai jaksa välittää, on sitä hei suurempiakin ongelmia maailmassa. Tai sitten olen rypenyt itsesäälissä jo niin kauan, että alkaa itseäkin kyllästyttää. 

Sen sijaan transjutut jaksaa taas vähän stressata! Ei itse identiteetissäni mitään, se on yhä sitä samaa mitä aina ennenkin, mutta kovasti olen pohtinut miten etenen jos ei diagnoosia tulekaan. Aloin eilen itkemään kun mietin asiaa, tosin syytän vähän matoa siitä että itkin!!! se a) piti mut hereillä!!!! vuorokausi valvomista niin on jo itku muutenkin lähellä! & b) halasi mua kun se kuuli että stressaan perkeleesti sitä saanko diagnoosin vai en. Siis kamalaa, fyysistä lohdutusta ei saa osoittaa kun mä en ole kykenevä sitä kestämään sitä niinkuin normaali ihminen vaan alan heti parkumaan........ 
(Tähän väliin huomautus että arvostan matalaa ystävääni oikeasti paljon vaikka siitä paskaa vähän täällä läpällä suollankin. Se on ihana kun se vittuuntuu mun kanssa siitä kuinka paskasti ihmiset transhenkilöitä kohtelevat, ja se on ihana kun se suunnittelee huutavansa opettajalle joka vittuilee kutsumalla mua väärällä nimellä. Mutta jottei liian herttaiseksi mene, niin mainitaan vielä että se on myös vähän urpo. Siis mä tiedän että tästä on jo vuosia, mutta "eiks pieksämäki ookkaan helsingissä" on yhä vitun legendaarinen. Sori rakas.)

Ei mulla taas muuta. Ilmeisesti postaamisen ilo alkaa kuitenkin taas hitaasti palailla takaisin, siis kattokaa nyt tätä tekstin määrää! Sitten voisikin alkaa metsästämään sitä omaa kirjoitustyyliään seuraavaksi, vähän sattuu sieluun kun vaihtelee niin usein kryptisten runosielu kirjoituksien, heirakaspäiväkirjatänäänminä-tyylisten tekstien ja tälläisen sekamelskan välillä....

Ps. This song gets me so fucking pumped!!!! Kuunnelkaa. On se vähän emo, mutta hitto mä olisin valmis hakkaamaan jonkun jos uskoisin väkivaltaan!!