30.6.2014

WE ARE HERE, WE ARE QUEER


 Pride oli ja meni, kivaa oli. Meitähän oli kiertynyt paikalle se kaksikymmentävituntuhatta ihmistä marssimaan meidän oikeuksien puolesta, eli mistään pienestä väkijoukosta ei tosiaankaan ollut kyse! Meikäläinen veti siellä ylläkuvatun asun kanssa + hattu oli vielä päässä, ja seurana oli matala ystäväni. Ei siis mitenkään kauheen spesiaalisti oltu laittauduttu, kunhan yritin vetää mahdollisimman homot vaatteet päälle. Eikunsiis.

Itse kävelyosuushan ei ollut kamalan pitkä, mutta tietysti sellaisen helvetin pitkän jonon kanssa kävely vei aikaa. Huvittavaahan se oli katsoa sitä väkijoukkoa joka oli kerääntynyt tuijottamaan kadun varsille, varsinkin kun poliisit tuijottivat kamalan myrtsin näköisesti tätä kamalaa huligaanijoukkoa. Joku iloinen mummo vilkutti parvekkeelta, ja minähän liityin takaisinvilkuttelijoiden piiriin. Moikatkaa iloisia vanhuksia!

Kävelyn jälkeen sitten olikin puistojuhla, ja siellähän olikin sitten jo jotain ohjelmaakin lavalla. Puisto kyllä täyttyi aika lahjakkaasti, ei sellaista ihmismassaa oikeasti ihan joka päivä näekään. Moikkasin myös muuten Tarja Halosta joka kulki puistossa miehensä kanssa. Oli siinä joku lössi Tarjan mukana, lieneekö jotain turvallisuusihmisiä? Mistäpä tämä tavis tietäisi. Jossain vaiheessa käytiin madon kanssa syömässä, ja tällä kohtalokkaalla ruokamatkalla meikäläiseltä lohkesi kynsi. Eikä nyt puhuta mistään pienestä lohkeamasta, tuli meinaa ihan verta ja muutenkin oli kovin kivulias. Älkää valittako jos joku valittaa lohjenneesta kynnestä!! Kynsiäkin joutuu kasvattamaan, joten totta kai se katkeaminen vituttaa. Lisäksi joskus käy niinkin, että se on oikeasti iso ja paha lohkeama, joka oikeasti sattuu. Nih perkele.

Tästäkin suuresta onnettomuudesta huolimatta päivä oli kiva, ensi vuonna uudestaan! Piti muuten tulla jo eilen postaamaan illalla, mutta vahingossa olin uuden kameran kanssa muuttanut kaikki kuvat RAW-tiedostomuotoon, joten poropeukalona kesti sen oman aikansa että sain muunnettua ne JPG-muotoon, ja sitten olikin jo sen verran myöhä etten enää jaksanut alkaa sen enempää säätää. Olin ihmetellytkin miten kortille mahtui puolet vähemmän kuvia kuin yleensä, ennen kuin älysin tiedostomuodon olevan päin jeesuksen persettä. Böh.

7.6.2014

KOIMIES ON HYVÄ JÄTKÄ


 Tämän päivän mysteeri: Miksi kuvat muuttuvat pikselimössöksi heti, kun lataan ne bloggeriin? Toki voisin ladata ne jonkun muun palvelun kautta, mutta nyt ei jaksa sen kuumemmin alkaa säätämään. 

Viimeaikoina en ole kamalammin koneella pyörinyt. Joka on sinänsä ihme, kun ottaa huomioon internet-addiktioni... Vielä ihmeellisempää tästä tekee sen, etten ole myöskään ollut sen elämällisempi. Yhä vain löllöilen kotona, mutta konetta en jaksa avata. Angstaaminen on taas lisääntynyt aikalailla, mutta josko tästä vielä noustaisiin. Olisi niin kiva, jos osaisin edes puhua polilla, tai jos olisin vaikka hoitokuvioista selvillä. Nyt vaan kaikki on niin sekavaa, joka tietty stressaa kauheasti. Ugh. 

Onneksi on kavereita. Vaikkei niitäkään toki tältä ihmiskammoiselta möröltä kamalammin löydä, niin sen verran kuitenkin että välillä saa seuraa ja pääsee poistumaan talosta. Madon + sisareni kanssa vietettiin jokusen aikaa sitten villi yö, ajettiin nikkilän kautta vanhaan porvooseen madon samalla selittäen koimiehestä. Peloteltiin myös siskoani peuroilla. Koimiehestä on tosin ehkä nyt tullut vähän insideläppä.... Oli kivaa. Näitä yöllisiä ajeluita on aina kiva tehdä, ja kaverien kanssa tätä voisi harrastaa useamminkin. Yökävelyt on myös aika jepa, harkitsen itseasiassa nytkin josko jaksaisin ottaa johonkuhun yhteyttä ja lähteä seikkailemaan paloittelumurhien sekaan yölliseen korsoon.

Ps. Käykää jooko äänestämässä kuvaani täällä: *KLICKLICK*
En edes haaveile voitosta, ei hätää, mutta ajattelin että huvinvuoksi olisi hauska katsoa tykkääkö kukaan vaiko ei tykkää! Kuvaa en osannut päättää, ja huonostihan tuo on ehkä muokattukin, mutta mitäs pienistä kun voittoa en kuitenkaan tavoittele.... Äänestäkää nyt silti ja kohottakaa itsetuntoani!