9.12.2013

jos joka sanasi ois kukkapuska jolla pois pyyhittäisiin maailman tuska



Taisipa olla noin viikko sitten kun crazy factory tilaukseni löysi tiensä kotiin. Kuvista puuttuu vielä 2mm septum-koruni, joka on tällä hetkellä naamassani kiinni ja 16mm venytyskoruni jonka muistin olevan korvassani kuvaa ottaessani ennen kuin älysin ottaneeni sen pois ja pienentäneeni korvani takaisin 14mm kokoiseksi sen tulehtuessa. Jos joku ei osaa kuvia katsoa niin kerrotaan nyt lyhyesti mitä kaikkea kivaa omistukseeni saapui: 16mm plugeja ja tunneleita korviini. Jeesus ja neitsyt Maria löytyy, sekä tietysti vaaleanpunaiset silikoni-tunnelit. Ne ovat sen verran kevyet että korva tykkää ja pinkki on söpö väri joten itse tykkään kovin. Lisäksi on se itse venytyskoru kuudentoista millin koossa, nämä kauniit jeesus-korut inspiroivat venytyksen jatkamiseen. Harkinnut olen toki jo pidemmän aikaa, mutta jeesuksen silmiin vilkaistuani inspiroiduin vihdoin oikeasti venyttämään korvareikiäni ne neljä milliä lisää. Sitten mukaani tarttui pari palloa, hopean ja kultaisen väreissä. Septum-koruja ostin kaksi kappaletta, kaksi millisiä kummatkin; toinen kullan ja toinen hopean sävssä. Lisäksi ostin 1.6mm neulan ja saman kokoisia renkaita ja barbelleja. Eipä taida muuta olla? Nyt on taas siis lävistyskorujen suunnalta materiahimo taltutettu vähäksi aikaa.


Värjäsin pääni blondiksi ja tungin hopeamaskin päähäni ja nyt tykkään hiuksistani kovin. Kuvassa ovat vielä kovin keltaiset mutta nyt ovat paljon platinammat.  Nyt ei ihan runoratsu laukkaa joten jätetään tää postaus tähän. Tai sanottakoon vielä että jännä tämä joulukuu. Sen verran on jo luntakin maassa. Jouluna kuuluukin olla lunta, joten plussaahan tuo. Kylmyys on kyllä kovin perseestä. Vähän itkettää koska vaikka kuinka yritin saada sovittua että ollaan tänä jouluna vaan perheen kanssa, niin silti meille on sukulaisia tulossa. Ei kiinnosta ei jaksa, voisin angstata tästäkin niin perkeleesti mutten kyllä jaksa nyt alkaa siitä sen enempää itkemään. Enpä kuitenkaan tykkää, ollaan sitten taas koko joulu huoneessani yksin saatana. Ugh. Ainakin saan materiaa, ehkä se tulee vähän lievittämään turhaa teiniangstiani.

1.11.2013

kaikki koirat ovat urpoja ja se on fakta. I am a scientist. This is science.



Nämä kaikki kuvat on oikeasti otettu jo viikkoja sitten, mutten ilmeisesti ole saanut julkaistua niitä aikaisemmin. Kuvissa edustaa Akis ja Roi. Roi on tuo pörröisempi otus pihalla, se on sit yhä myynnissä /winkwonk

EDIT// Roi, meidän arjen sankarimme puraisi juuri sähköjohdon rikki. Johto alkoi savuamaan, äiti panikoi ja koira sai sähköiskun. Kaikki on kunnossa nyt, ei koiralle tapahtunut mitään sen kummempaa, mitä nyt vähän sattui mutta mitäs on idiootti. Isä pelasti päivän ja irrotti johdon ennen suurempia vahinkoja, tarkoituksena korjata se huomenna. On taas todiste koirien loputtomasta viisaudesta.

Olin muuten siellä sydänfilmissä. Odotushuoneessa oli feikkipuu, jonka juurella oli feikkiappelsiineja. Hoitaja kysyi olenko ennen ollut sydänfilmissä. Tottahan toki, eihän tämä kuin kolmas kerta. Agh. Oli ihan yhtä kamalaa kuin aina ennenkin, ja lisäksi hävetti kun en uskaltanut edes kiittää lopuksi. Ei kiitos enään, ainakin se on nyt ohi.

Nyt voisinkin palata sottaamaan paperia piirroksillani ja kirjoituksillani, tämä nyt oli vain pikainen päivitys.



7.4.2013

You gotta laugh when you’re the joke

Katselin eilen blogini tilastoja, ja paljastui että tännekkin on joku viaton sielu löytänyt tiensä blogilistan kautta sanoilla transgender. (Joku oli myös löytänyt minut googlettamalla hei hei mutsi. En sitten tiedä löytyikö äitiä vai oliko kenties hyvästely menossa googlen kautta, mutta ainakin sai minut.) Niinpä sitten ajattelin, että voisin pitkästä aikaa vetää teille herkkiä avautumisia sukupuoli-identiteetistäni.

Minä olen transgender.

"Transgender-termillä kuvataan suomen kielessä yleensä ihmistä, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Hän saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä naisellisena ja miehisenä pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Transgendereillä ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia muuttavien hoitojen tarve on yksilöllistä: osa transgendereistä tarvitsee kaikki samat sukupuolen korjaushoidot kuin transsukupuoliset, osa ei tarvitse korjaushoitoja ollenkaan, osa tarvitsee osittaisen sukupuolen korjaamisen"

-Transtukipiste

Tiedättekö, kuinka helpottava tunne se oli, kun lopulta pitkään mietittyäni hyväksyin asian. Eihän se toki mikään 100% varma asia ole, kun ei diagnoosiakaan minulta löydy, mutta transgenderiksi kuitenkin identifoin itseni. Niin paljon helpompaa, kun ei enään tarvitse valvoa öitä miettien, miksen ole nainen onko minussa jotai vikaa, kyllä minä olen nainen omistanhan sentään vaginan ja tssit vaikken haluaisi, mutta enhän minä ole kuitenkaan itku ja parku mikä saatanan sekasikiö minä olen. Tai äitini sanoin: Luonnonoikku. 

Oloni on nyt kuitenkin sukupuoli-identiteettini kannalta paljon varmempi. Pääsen myös etenemään asian kanssa psyk.polin kautta heti kun pyydän. Minusta on luvattu laittaa lähete transpolille jos itse sitä haluan, ja ehdotettukin on pari kertaa että jos nyt laitettaisiin sitä lähetettä menemään. Minusta halutaan eroon! Odotan kuitenkin, että saan muut ongelmat omasta päästäni selvitettyä, sillä se olisi sitten kokonaan polin vaihto, eikä transpolilla kyllä yritetä selvittää miksi en ole kykeneväinen elämään ahdistuksen takia. + sielläkään ei edetä asian kanssa, jos on muita ongelmia paljon. Täytyy jokatapauksessa eka saada se oma pää muuten kuntoon, että pääsen korjaamaan sukupuoltani. Kovin nuorikin olen, joten varmaan pakko odottaa ihan senkin takia. Jostain syystä 16-vuotiasta ei oteta tosissaan näissä asioissa, vaan ajatellaan että taas on joku teini huomihuoraamassa massan mukana saatana.

ENIVEI. Pointtini: Fiilikset ovat tällä hetkellä sukupuolen kannalta hyvät ja varmat, ja näen ehkä jotain toivoa tulevasuudessakin. Ehkä minä olen vielä joskus sujut kehoni ja mieleni kanssa? Kukapa tietää, mutta ehkä minä nyt jaksan kuitenkin toivoa.

Sitten on tietty muutenkin pää vähän pipi, joka ehkä tuo vähän harmaita pilviä sen loistavan tulevaisuuteni tielle ja joskus tuntuukin, ettei minulla ole tulevaisuutta ollenkaan. Mutta nyt on ollut ihan hyvät pari viikkoa (paria iltaa lukuunottamatta) ja toivon, että tämä nyt jatkuisi näin vähän pidempäänkin. Toki ihanteellista olisi päästä kokonaan ongelmista eroon, mutta olen valitettavasti pessimisti. Joka saattaa sekin vaikuttaa, mutta koko maailmankuvani kääntäminen päälaelleen on kyllä liian vaikeaa minulle. Mutta ehkä joskus minä pääsen ongelmistani eroon, ja olen sujut sukupuoleni kanssa. Kai sitä vaan pitää jaksaa toivoa?

Minä lähden kuitenkin kohta valmistautumaan ja sitten flamingoon, sain meinaa isäni lupaamaan kaksi tuntia ennen näytöksen alkua että mennään katsomaan Mama.

Heihei puput!

Olen kawaii!