30.1.2015

Hope you come down with something they can't diagnose

Don't have the cure for


Joskus on ärsyttävää olla trans. Käyn tasaisin väliajoin helsingissä transpolilla, ihan vain että pari vanhaa cismiestä saisi arvoida onko sukupuoli-identiteettini tarpeeksi vakaa ja sen kautta päättää saanko diagnoosia vai en. Heillä on siis täysi vapaus joko tuhota elämäni, tai tehdä siitä monin kerroin parempi. Kiva. Puhumattakaan siitä että edes tarvitsen diagnoosia johonkin, joka ei edes ole sairaus. En minä ole sairas, hullu, friikki tai luonnonoikku vaikka identiteettini ei vastaakaan biologista sukupuoltani. 

Transihmisille toitotetaan kuinka meidän pitäisi olla onnellisia niistä ihmisistä jotka hyväksyvät identiteettimme, ja meidän pitäisi suorastaan nostaa jalustalle kaikki jotka käyttävät oikeaa nimeä/pronomineja. Usein myös kuulee, kuinka meidän täytyy ansaita oikeus identiteettiimme. Ts. jos olet kusipää/vittumainen/muuten vaan paska ihminen, on ihmisillä oikeus käyttää väärää nimeä ja puhua sinusta identiteettisi vastaisella sukupuolella. Vielä hauskempaa!

Jos et jaksa toimia googlena jokaiselle vastaantulevalle joka ei ymmärrä transsukupuolisuutta, olet automaattisesti paska ihminen ja hei, eihän se toinen osapuoli nyt enää edes halua ymmärtää kun et jaksa kertoa seitsemättä kertaa saman päivän aikana minkälainen kummajainen oletkaan!

Jos rikot sukupuolirooleja etkä käyttäydy identiteettisi mukaisesti 100% ajasta, olet automaattisesti feikki, etkä mikään oikea tyttö/poika/androgyyni/tms.

Koska olet trans, on ihan ok kysyä onko sinulla nyt kenties vagina vaiko penis, onko tissejä ja onko intiimialueitasi leikelty. Yhtäkkiä kysymysten henkilökohtaisuudella ei ole väliä, ja sinähän et tästä missään nimessä saa loukkaantua koska toinen vain on vähän utelias, eikä tarkoita sillä mitään pahaa.


(kannattaa muuten checkata tän henkilön tumblr muutenkin, 
varsinkin tuolla comics-osiossa on paljon aiheeseen liityvää relevanttia taidetta!)


Totuushan on, että minä en ala palvomaan sinua vain koska hyväksyt identiteettini. Minun ei myöskään tarvitse ansaita oikeutta identiteettini kunnioittamiseen, vaan sen pitäisi olla normi. Vaikka olisin kuinka paska ihminen, ei kellään ole oikeutta puhua minusta väärällä sukupuolella/nimellä. Vaikka suorittaisin massamurhan, kuuluisi ihmisten silti kunnioittaa identiteettiäni. Olisin täysi mulkku ja siksi minua saisitte kutsuakin, mutta sukupuoltani se ei muuttaisi, eikä se antaisi teille oikeutta puhua minusta naisena. 

Minä tykkään meikata, pitää kynsiäni pitkänä ja pukeutua nätisti. Se ei tee minusta naista. Jos olisin cispoika, pidettäisiin minua näistä huolimatta poikana. Koska olen trans, saan heti "feikki/huomiohuora" leiman otsaani. Sorry to burst your bubble, but gender expression and gender identity are two very different things. Ulkonäköni ei määrittele sukupuoltani. 

Joskus minusta on kiva sivistää ihmisiä transsukupuolisuudesta, ja yleensä vastaan melko avoimesti kysymyksiin koskien sukupuoltani. Mutta tässäkin pitää muistaa, että kaikella on rajansa. Oikeasti ei ole kovin vaikeaa etsiä omatoimisesti informaatiota googlen kautta. Sivistäkää itseänne. Älä myöskään kysele transihmisiltä heidän intiimialueistaan, ellei teillä ole intiimi suhde. Muuten asia ei kuulu sinulle. Vai haluaisitko kenties itse, että tuntemattomat ihmiset kyselisivät sukukalleuksistasi?

Älä myöskään heitä läppää transihmisistä ellet itse ole trans. Eri juttu tietty, jos sinulla on transkaveri ja vitsailette aiheesta yhdessä. Mutta älä oleta, että jokainen transihminen tykkäisi vitseistäsi yhtä paljon. 

Huhhu, tästä tuli vähän pidempi teksti kuin oli tarkoitus. Lienenkö vähän katkera....? Alunperin tarkoitukseni oli kertoa siitä, miksi englanninopettajani on transfoobinen paskiainen, mutta taidan jättää sen tarinan toiseen kertaan. Tässä siis mukava infovyöry siitä, miksi välillä on rasittavaa olla trans.

Vaikka elämä varmaan olisi paljon helpompaa jos olisin cis, olen kuitenkin oppinut hyväksymään identiteettini ja nykyään olen siitä ylpeä. Älkää siis luulko että tämä olisi kokonaan pelkkää tuskaa. Onhan se tietty vähän vaikeaa, mutta kun tälläiseksi olen syntynyt niin on parempi oppia rakastamaan itseään. 

Siinäpä kaikki tältä kertaa, rakastakaa itseänne ja kunnioittakaa toisianne. Me kaikki ansaitaan se!

26.1.2015

Make sure you kiss your knuckles before you punch me in the face



Kävin tänään hormonipoliklinikalla ensimmäistä kertaa. Se oli samassa rakennuksessa jossa synnyin silloin aikoinani, melkein 18 vuotta sitten. Kukaan ei koskenut vaginaani vaikka se teknisesti ottaen gynekologi olikin. Rinnat tosin kopeloitiin, ja kohtuni ja munasarjani ultrattiin. Kohtuni on kuulemma vaikeasti ultrattava, ja vasen munasarjani kaunis.
Sain reseptin keltarauhashormooniin jolla lopetetaan kuukautiset, olen kovin kiitollinen. Siihen ei kuulemma tarvitse transsukupuolisuus-diagnoosia, riitti että lääkäri tiesi että olen tutkimuksissa ja menkat ahdistaa. Itse en olisi edes kehdannut kysellä onko mahdollista moinen, mutta lääkäri otti itse aiheen esille ja kertoi että hän voi määrätä näitä lääkkeitä ihan ilman sitä diagnoosiakin. Kiitos! 
Olen tähän mennessä koko prosessin aikana kaikista tyytyväisin hormonipoliin, vaikka se olikin se juttu mitä stressasin melkeinpä eniten!

Joskus mietin kannattaako tälläisistä oikeasti kirjoittaa näin julkisesti. Yritin jo kovasti miettiä sanaa jolla korvata vagina, ettei vain kuulostaisi liian riettaalta. Se on kuitenkin normaali osa anatomiaani, joten pysyköön tekstissä vaginana. Sori jos olet yksitoistavuotias ja ällöttää.

Himottaisi värjäillä taas hiuksia jollain kivalla pastellivärillä, saa nähdä kuinka pian toteutan tämän. Voisin myös leikellä hiuksia samalla, undercut on päässyt kasvamaan vähän turhan pitkäksi. On se elämä jännää!

9.1.2015

It’s reached the point in the night where I need to decide whether I’m gonna fall asleep or watch the sunrise


Koulut jatkuvat, mutta toistaiseksi en ole siellä käynyt. Olen juossut transpolilla ja psyk.polilla, ja sen jälkeen henkinen tukeni sairastui enkä minä nyt yksin voisi mennä. Älä edes ehdota. 

En kokisi muuten lintsaustani mitenkään pahana, mutta tuntuu että koko muu maailma painostaa minua olemaan kunnon kansalainen. Paska homma. Lisäksi on tietty se pieni probleema, että mitä kauemmin pysyn poissa oppilaitokseltani, sitä vaikeammaksi sinne palaaminen tulee. Onneksi on kaveri mukana, muuten olisin tiputtautunut tästäkin mahdollisuudesta pois aikoja sitten.

Transpoli on varsin jännä juttu. Samalla rakastan sitä mahdollisuutta paremmasta tulevaisuudesta minkä se tarjoaa, samalla vihaan koko systeemiä sen hankaluuden, epäeettisyyden ja kusipäisyyden takia. Lääkärini on jokseenkin pelottava mies, kun taas psykologini on herttainen ja tajuaa mistä puhun. Selitin tomerasti, että vaikka tykkäänkin pitää kynteni pitkinä ja käyttää meikkiäkin silloin tällöin voin silti olla mies, ja on perseestä kuinka yhteiskunta ajattelee minut heti naisena jos en esiinny maskuliinisuuden stereotyyppisenä keulakuvana koko ajan. Ja hän ymmärsi. Se oli mukavaa.

2.1.2015

There's beer in coffee mugs, water bottles and soda cups



Joulu meni, uusivuosi tuli. Täytyy myöntää että 2014 oli varsinkin loppua kohden melko kuraa, mutta oli vuodella 2014 ne omat hyvät hetkensäkin. 

Itse joulu oli jokseenkin perseestä, mutta se nyt taas ei tullut yhtään yllätyksenä. Ainakin sain kivoja lahjoja t.materialisti. Kylmää ja kivistä sieluani kosketti puolisiskoltani saamani lahja, vaikka kyseessä ei edes ollut vielä "oikea" lahja joka tulee kuulemma postin kautta perässä myöhemmin. Nyt toistaiseksi sain vain pari statement-tarraa (lieneekö statement-tarra edes sana....) ja lehden jonka kannessa oli transmies ja jossa oli juttua sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, ja vaikka se ei välttämättä kovin fancyltä kuulostakaan niin itselleni se oli tärkeää, sillä koin että identiteettini huomioitiin joka on tietty aina transnuorena kivaa. 

Katsotaan nyt enemmän tai vähemmän innolla mitä 2015 tuo tullessaan, itse ainakin toivoisin kovasti transdiagnoosia ja hormonihoitoja, mielenterveysongelmista ylipääsemistä ja onnellisuutta. 




Ps. Katsokaa minkä ovelan visuaalisen punin loin:


Piparipipari ♥♥♥

 Penis ei kuulu asiaan, mutta piparipipari vaikutti yksinäiseltä. Ja tänä vuonna meikäläisen pitäisi siirtyä täysi-ikäisyyteen, tällä huumorintajulla ja henkisellä kypsyydellä itkettää jo valmiiksi.